sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Jokaisesta lapsesta isän hyppy lyhenee

Tuleva isä Lauri Markkanen vakuuttaa tämän päivän sanomalehdessä: "Isyys ei vaikuta työhöni."
Kukaan suomalainen ei kykene neuvomaan Markkasta, miten kolmoset uppoisivat vielä paremmin, mutta elämästä on hänelläkin opittavaa.

Isyys vaikuttaa kaikkeen siihen, mitä mies on, eikä siinä voi sulkea urheilua eikä työtä isyyden ulkopuolelle.

Veikko Kankkonen, 1960-luvun menestynein mäkihyppääjämme, puhui hyppyjen pituuksista. Hän mainitsi tarkan luvun. Olen unohtanut, lyhenivätkö hypyt hänen mukaansa jokaisesta syntyneestä lapsesta kaksi metriä vai puoli metriä. Jompaakumpaa se oli.

Markkanen joutuu lapsen syntymän jälkeen miettimään ainakin koti-ikävää uudella tavalla. Kun hän tulee pelimatkoiltaan kotiin, ja pieni lapsi juoksee vastaan ovella, Markkanen ei ole enää vapaa mies tekemään juuri sitä, mitä menestyvän koripalloilijan kannattaisi tehdä.

Toisaalta, lapsen mukana nuori mies voi saada myös pelaamiseensa uuden tarkoituksen. Hotellikuolemaa voi torjua soittamalla kotiin ja kuulemalla oman lapsensa äänen.

maanantai 15. tammikuuta 2018

Muilutukset käyttöön! En tosin kannata ideaani

Muiluttamisella on ruma historia. Sillä tarkoitetaan henkilön väkivaltaista kuljettamista toiselle paikkakunnalle tai valtakunnan rajan taakse. Ennen kaikkea kommunisteja muilutettiin, mutta kohteeksi joutui myös entinen presidentti K. J. Ståhlberg.

Historiallisesti muilutuksista ei ole mitään hyvää sanottavaa.

Siitä huolimatta jotain samanlaista rangaistusta voisi soveltaa yhteiskunnan ylätason ketkuihin. Vietäisiin heidät riittävän kilometrimatkan päähän, ja sieltä olisi käveltävä kotiin. Ketkuilu vähenisi, ja samalla tulisi tavallisten tallaajien elämä maanläheisesti tutuksi.

Jotta kaikki ymmärtäisivät sarkasmini: En kannata ideani panemista käytäntöön. Jotkin ideat ovat parhaimmillaan, kun niitä ei toteuteta.

lauantai 13. tammikuuta 2018

Lentokentän rukoushuoneessa

Prahan kentällä oli hieman joutoaikaa. Huomasin kyltin "Prayer Room", ja niin päätin kurkistaa sisään ja tarkistaa, millainen huone on lentoaseman rukoushuone, joka ei kyltin perusteella liity mihinkään uskontoon.

Oven takana oli valkoiseksi maalattu suurehko huone, jossa oli ikkuna ja kolme valkeaa, tyhjää seinää.

Lattialla ei ollut mattoa, mutta tuoleja oli seitsemän. Ne toivat mieleen hammaslääkärin odotushuoneen kalustuksen. Tosin odotushuoneissa on sentään lehtiä luettavina, täällä ei ollut mitään.
En voi sanoa, että hartauden tunteet olisivat täyttäneet mielen, tai toisaalta: eipä tuossa valkeuden ankeudessa ehkä voikaan tehdä muuta kuin rukoilla.

Tuollainen tyjhä, valkoinen tila muistuttaa huonoimman laadun peruskoulun uskonnonopetusta. Uskontohan taitaa olla peruskoulun oppiaineista ainoa, jossa opettajia toppuutellaan käyttämästä elämyksellisiä menetelmiä.

tiistai 9. tammikuuta 2018

Oma nahka oman sielun kustannuksella

Prahan kaduilla pysähdyn katselemaan ikäisiäni ihmisiä. Tänä vuonna viisikymmentä vuotta täyttävät tšekit syntyivät samana vuonna, kun ensin vietettiin Prahan kevättä ja sitten syksyllä oltiin Neuvostoliiton panssareiden miehityksen keskellä unelmat murskana. Silloiset parikymppiset täyttävät tänä vuonna seitsemänkymmentä.

Miehityksen jälkeistä kommunistivaltaa kesti yli kaksikymmentä vuotta, ja sitä edeltävä kausikin oli pitkä. Prahan kevät oli vain tuulahdus, joka lupasi enemmän kuin antoi.

Mitä nuo kadulla kuvitelmieni kohteiksi joutuneet ihmiset tekivät noina ahtaina vuosina? Kuinka paljon he antoivat periksi? Millaisen hinnan he maksoivat vastarinnastaan? Kuinka moni liittyi puolueeseen tai pysyi sen jäsenenä turvatakseen omat etunsa? Ketkä olivat valmiita vankeuteen kommunistivallan jälkeisen presidentin Václav Havelin tavoin? Ketkä vastustivat järjestelmää, mutta vain ajatuksissaan? Ketkä alistuivat lastensa hyvinvoinnin nimissä? Ketkä tottelivat, koska eivät ollleet ikinä muuta oppineet?

Näppärintä on pelastaa nahkansa oman sielunsa kustannuksella. "Mitäpä se minuun kuuluu." "En voi kokonaisuudelle mitään." "Parasta on napata itselleni tuo pieni etu tai suosittuna olemisen nautinto." ”Ei tällainen pieni ihminen.” ”Ei tässä taloudellisessa tilanteessa.”


maanantai 8. tammikuuta 2018

Korvataan 1 mrd. € rahayksiköllä 1 länsimetro

Hyvinkin viisaina pidettävien ihmisten puheissa miljoona ja miljardi menevät sekaisin. Ongelmana on, että juuri kukaan kauppakassien raahaaja ei tarvitse omassa elämässään miljardin euron käsitettä. On henkilökohtaisesti aivan samantekevää, maksaako jokin asia 15 miljardia vai 115 miljardia. Joka tapauksessa rahasumma on hänen varallisuuskäsitystensä tuolla puolen.

Sekoittamassa on vielä sekin, että englannin billion on aivan eri asia kuin suomen biljoona. Suomessa miljardi on tuhat miljoonaa ja biljoona on miljoona miljoonaa. Englannin billion on vain tuhannesosa suomen biljoonasta. Toisin sanoen se vastaa suomen miljardia.

Eihän tuota edellistä kappaletta jaksa edes lukea.

Niinpä ehdotan, että rahasta puhuttaessa ei käytetä lainkaan sanaa "miljardi", vaan korvataan se huomattavasti käsitettävämmällä sanalla "länsimetro".

Tämän jälkeen myös jalkapalloilijoiden siirtokorvauksista tulee käsitettäviä.

Lionel Messin ulosostohinta on 0,7 länsimetroa.

Neymarista taas maksettiin 0,22 länsimetroa.

Liverpoolista Barcelonaan siirtyneen Coutinhon hinta on 0,12 - 0,16 länsimetroa.

perjantai 5. tammikuuta 2018

Pakkaskylman raudan nielaiseminen

Viime heinäkuussa istuttiin jotain taukoa leirikeskuksen kuistilla. Puheeksi tuli suomalainen intohimo nuolaista pakkasesta kylmää rautaa niin, että kieli jää metalliin kiinni. Me kaikki keskusteluun osallistuneet olimme langenneet tähän.

Ajatus jäi vaivaamaan minua. Näin siinä syvempiä merkityksiä. Se havainnollisti minun käsityksissäni sitä, että ihminen on valmis toimimaan omaa etuaan vastaan ja että mikään valistus tai kasvatus ei pelasta ihmistä hänen tyhmyydeltään.


Tältä pohjalta kirjoitin Aamulehteen vuoden viimeisen kolumnini. Se ei näytä herättäneen vastaväitteitä, mutta lukijoiden omia muistoja se on nostattanut esiin.


Aamulehden kolumnini: 

KOHTEENANI oli lapsuudenkotini kuparin värinen ulko-oven kahva. Viiden vuoden iässä aurinkoisena pakkaspäivänä päätin kokeilla ja työnsin kieleni pakkasesta kylmään rautaan. Kiinni jäi. En huutanut apuun äitiä enkä kuumaa vettä. Repäisin kieleni irti, ja verta tuli. 

Sikäli kuin tiedän, minua ei ollut erityisesti varoiteltu, enkä muista että olisin ottanut ikätovereistani mallia. Elin yksinäistä lapsuutta, eikä keskitalvella ollut leikkikavereita. Mitä luultavimmin idea oli kokonaan minun, itse keksitty ja geeneihini asennettu.

JÄÄTYNEEN raudan nuolaiseminen on kansallinen intohimo. Kuluneen syksyn aikana olen kysellyt tutuiltani, missä ja milloin he ovat lipaisseet. Vain harvat eivät ole sitä tehneet. Vastauksia kuunnellessani mattotelineet ovat nousseet uuteen arvoon. Lukemattomille suomalaisille ne ovat tuottaneet elämän peruskokemuksen, jonka muistaa lopun ikänsä. Pyykkitelineet, lyhtypylväät, liikennemerkit, tikapuut, lukkopesät ja metallikaiteet ovat niin ikään olleet nuolaisijoiden suosiossa. Niiden puutteessa kieltä on työnnetty myös lumikolaan ja rattikelkan metalliosiin. Joku on maininnut jopa junan ikkunan, mutta jostain syystä autojen peltipinnoista ei ole kerrottu, vaikka niitä olisi ollut tarjolla parkkialueiden leveydeltä.

Joskus kieli ja kylmä rauta on yhdytetty joukkueurheilun hengessä. Minulle on raportoitu porukkanuolaisusta, jossa kuusi lasta oli työntänyt yhteistuumin kielensä pihaporttiin.
Aivan kaikki rautaa nuolaisseet eivät ole olleet lapsia. Joku tunnusti sortuneensa houkutukseen vielä kahdenkymmenen vuoden iässä. Kaikki eivät ole tyytyneet vain yhteen kokeiluun, koska moni on tunnustanut testanneensa kylmää rautaa toisen ja jopa kolmannenkin kerran.


VALISTUKSEEN ja kasvatukseen luottavien ihmisten kannalta arjen kertomukset kylmän raudan nuolaisemisesta ovat myrkkyä. On höttöistä unelmointia uskoa ajatukseen, että tyhmyydet loppuvat, kunhan ihmisten tietoisuutta vain lisätään. Useimmat pakkasraudan lipaisijat ovat tarkkaan olleet selvillä, mitä tapahtuu. Heitä on varoitettu, ja monet ovat kuulleet tovereistaan, miten käy. Siitä huolimatta he ovat langenneet. Ihmisellä on ilmeinen tarve tehdä virheensä ihan itse. Välillä tuntuu, että virheistä oppii, mutta vain omistaan, ei muiden ihmisten eikä historian.

Vanhat lapsellisuudet saavat kaiken aikaa uusia muotoja, joiden herkullisuutta aikuisetkaan eivät voi vastustaa. Olisiko kohuttu Bitcoin houkutteleva, pakkaskylmä rauta? Historiasta ei saa tukea ajatukselle, että merkittävä määrä rahvasta olisi vaurastunut tyhjää tekemällä. Kun äkkirikastuminen on kaikkien saatavilla, tilanne on jo ohi.


sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Kiinnostavia sivuasioita vuodelta 2017

Lehdet ovat koonneet tärkeitä uutistapahtumia ja ilmiöitä. Minä en kykene kilpailemaan niiden kanssa. Sen sijaan olen kerännyt yhteen kiinnostavia sivuasioita vuodelta 2017. Mielestäni eräät niistä ovat pääasioiden veroisia sekä kiinnostavuudessaan että merkityksellisyydessään.


1. Kuopion yliopistossa ravitsemustieteen opiskelijoilla on eniten syömishäiriöitä. 
2. Pokémon Gon liikennevaaroista kukaan ei jaksanut jauhaa mitään.
3. "Myötätuntouupumuskoulutus". Joku keksi uuden yhdyssanan ja koulutustuotteen.
4. Iltalehdelle vahvistettiin lähipiiristä, että Sir Christus on kuollut.
5. Jämsäläinen mediapersoona Arto Riukulehto kuoli. Hänet tunnettiin siitä, että hän sai aina hilatuksi itsensä television urheilulähetysten kuviin. 
6. Pekka Pouta nauroi säätiedotuksessa. Niin surkeata se oli.
7. Mauno Koivisto hautajaispäivä oli helatorstai. Juuri sen yleisen vapaapäivän Koivisto olisi halunnut pysyvän viikonlopussa. 
8. Pudasjärven lukion abiturienteista 34,6 prosenttia kirjoitti äidinkielestä laudaturin. Tulos oli Suomen paras.
9. Sofi Oksanen käräytti Elastisen ja Cheekin sisäpiirihuumorista.
10. Suomi 100-tapahtumista merkittävin oli se, kun japanilainen turisti rupesi viheltämään Kolin kansallismaisemassa Finlandiaa.
11. Isis ei sitten ilmoittautunut Turun syylliseksi. Poliisien kannalta se oli harmi, koska tapahtumalla olisi voinut rehvastella kansainvälisissä seminaareissa. Joku suomalainen sai torille puukotetun ruumiin äärellä kuitenkin selfien.
12. Suomalaiset olivat maireita, kun Trump huomasi suomalaiset, Kiinan isopää oli Suomessa vierailulla ja Putin jakoi pokaalin Bottakselle. Tuli Mannerheimin Hitler-nihkeyttä ikävä.
13. Uutta tutkimustietoa: loppuvuoden lapsille hutkaistaan 67 prosenttia todennäköisemmin ADHD-leima kuin alkuvuoden lapsille.
14. Olkiluodon ydinvoimala avattiin vihdoin eikun se olikin niin että sote saatiin valmiiksi eipäs sekään vaan länsimetro.
15. Tähtitieteen professori Esko Valtaojan mukaan mikään tietämisen arvoinen ajatus ei mahdu yhteen tviittiin. Tämä hänen ajatuksensa mahtui, vieläpä siihen vanhanmalliseen 140 merkin Twitteriin.
16. Uusi Tuntematon sotilas tuli nähtäväksi. Luodin osumisen äänet oli tehty studiossa iskemällä ratsupiiskalla nahkatakkia.
17. Kauden viimeisessä El Clásicossa Messi spurttaili noin minuutin ajan ja siitäkin ajasta osan yhdellä kengällä, kun antoi maalisyötön.