Bruce Springsteen, Bob Dylan, Pearl Jam, Tom Petty, Dire Straits... Harvassa ovat ne ulkomaan elävät, joiden musiikkia olen mennyt kuuntelemaan suurille areenoille. Kaikkia niitä yhdistää se, että konserttinautinto ei ole ollut missään järkevässä suhteessa maksettuun lipun hintaan. Hyvää musiikkia, mutta parempaa levyltä kuunneltuna.
Metallicaa en edes harkinnut. Arvasin, että sen soitto on pohjimmiltaan vain jalostettua mölyä. Iron Maiden on junttimusaa. Sattumien takia Rolling Stones meni ohi. Ärsytti ainakin se, että yhtye oli ottanut automerkin sponsorikseen. Siinä oli taas yksi, joka on aloittanut kapinallisena, mutta lopettaa kaupallisena.
Yksi on poikkeus: Helsingissä näkemäni ja kuulemani Neil Young oli elämys. Hänen konserttinsa tyylinvaihdoksissa oli voimaa ja näkemystä.
Youngin tulevalle Helsingin keikalle en pääse, mutta tämän aamun Hesari kertoo Youngin olleen Roskildessa kerrassaan liekeissä. "Aivan kuin hänen intohimonsa ei olisi laantunut 40 vuodessa lainkaan", kirjoittaa lehti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti