keskiviikko 29. lokakuuta 2008

Kaunein ääni

 
Mikä on maailman kaunein ääni?
Oven rapsahdus ja askeleet, kun kauan odotettu tulee kotiin.
 

maanantai 27. lokakuuta 2008

Invaliditeetille naureskelu

Joillekuille suomalaisille Martti Ahtisaaren Nobel-palkinnossa on ollut nieleskelemistä. Ei ole ollut helppoa tunnustaa, että ajoittain naureskelun kohteeksi laitettu Ahtisaari on oikeasti suurmies, joka on samaa sarjaa kuin Jean Sibelius ja Paavo Nurmi.

Presidenttinä Ahtisaari oli ehkä keskinkertaisuus. Hän oli ollut liian pitkään ulkomailla eikä oikein käsittänyt suomalaista elämää. Hänen uudenvuoden puheitaan ei jaksanut kuunnella. Diplomaatin kieli ja olemus olivat niin syvällä hänessä, että sanomisista ei löytynyt tarttumapintaa.

Anteeksiantamatonta on sen sijaan se, että Ahtisaaren kävelytapaa pilkattiin. En koskaan voinut käsittää, miten se oli mahdollista Suomen kaltaisessa sivistysmaassa. Invaliditeetille ei pitäisi koskaan nauraa, ei silloin kun sen haitta-aste on 100 %, muttei myöskään silloin, kun se on 10 %.

torstai 23. lokakuuta 2008

Peruskysymys

 
Putkahtipa tuossa mieleeni, että jos opettaisin uskontoa.
Ja silloin Kristus itse istuutuisi etummaiseen pulpettiin.
Niin miten minä opettaisin Jeesukselle uskontoa?
 

keskiviikko 22. lokakuuta 2008

Hupsusti roikkuva sormi

Puhutaan nuorten väkivallasta. Puhutaan niiden miesten väkivallasta, jotka tarttuvat metsästysaseeseen ja ampuvat.

En kuitenkaan pääse irti siitä, kuinka olin yli kymmenen vuotta sitten katsomassa Tampereen työväenteatterin esitystä Tie Tampereelle.

Kaksi keski-ikäistä rouvashenkilöä olivat suunnattoman huvittuneita siitä, että eräältä näytelmän henkilöhahmolta oli sormi repeytynyt irti. Naurulla ei ollut rajoja. Kuinka hupsusti se siinä heidän mielestään roikkui.

perjantai 17. lokakuuta 2008

Hämärää kohti

Kirjoittaessani tätä on perjantai 17. lokakuuta. Kello on juuri astunut ratkaisevan askeleen klo 16:n yli. Tämä tarkoittaa, että minun on myöhäistä jättää hakemus avoimena olevaan Pirkkalan seurakunnan kirkkoherran virkaan.

Päätökseni yleisistä syistä voin sanoa, että virkaan on yhdeksän hakijaa. Heistä kyllä löytyy laadukas vaihtoehto.

Yksityisesti: Olen seissyt avoimen oven edessä ja nähnyt sisällä olevat mahdollisuudet. Näkymä suuresti houkutteli, mutta en kuullut kutsua.

Nyt olen sulkenut lopullisesti oven.

Käännyn pois ja menen toista tietä. Valot ovat jääneet selkäni taakse, ja kuljen hämärää kohti.

keskiviikko 15. lokakuuta 2008

Mummot ja papat

On oltu nuorten kanssa reissussa ja on puhuttu mummoista ja papoista. Jollain tavoin on vavahduttavaa nähdä, että ylivoimainen nuorten enemmistö on huolissaan ainakin yhdestä isovanhemmastaan.

Hellyyttävää on huomata, että tosi moni on oppinut kalastamaan juuri isoisänsä ansiosta.

Hieman huvittavaa on taas kuulla, että mummot eivät ollenkaan luota lastenlastensa saavan kotonaan riittävästi ruokaa.

torstai 9. lokakuuta 2008

Iäkkäiden ulkoilupäivä, pissapäivä, ruokapäivä

Nyt torstaina vietetään valtakunnallista iäkkäiden ulkoilupäivää.

Lehmien ulkoiluoikeus on taattu lainsäädännöllä, ihmisten ei. Vuonna 2005 julkaistun asetuksen mukaan lypsylehmien on päästävä jaloittelemaan 60 päivänä toukokuun alun ja syyskuun lopun välisenä aikana.

Ulkoiluttamiseen tarvitaan ihmisiä. Jos ulkoiluttaminen olisi kännykän lisäominaisuus, ongelma olisi varmaan hävitetty Suomesta jo moneen kertaan.

Eikä tämä ulkoilupäivä riitä.

Miten olisi perjantainen iäkkäiden pissapäivä, jolloin yhdenkään vanhuksen ei tarvitsisi kuulla: "Laske allesi, koska hoitaja ei ehdi."

Lauantaina voisi olla iäkkäiden ruokapäivä. Silloin yhdenkään vanhuksen ei tarvitsisi vähän nälissään lusikoida soppaa, jonka ainoa hyvä puoli on siinä, että sen syömiseen ei tarvitse hampaita.

maanantai 6. lokakuuta 2008

Ovella. Kiitä ja kumarra.

Paavo Haavikko on kuollut.

Hän on ainoa runoilija, jonka teksteistä olen oikeasti innostunut. Muuten lyriikka on ollut minulle vieras laji. Loppusointuja en siedä ollenkaan.

Runoilijaksi Haavikko kertoi ryhtyneensä, koska ei löytänyt lukemistaan runoista mitään mieltä. Hän sanoi halunneensa kokeilla, eikö sanoista saisi rakennettua jotain, mikä vastaisi todellisuutta. Ehkä tämä selittää kiinnostukseni.

Haavikko on ainoa, jonka runoja osaan ulkoa - ilman, että olisin niitä koskaan varsinaisesti opetellut ulkoa.

Vaikkapa nämä kaksi:

...

Katso elämä on niin sitä varten rakennettu
ettei sinulla toista kertaa tulisi ikävä maailmaan.


...

Kynttilä palamalla. Pullo tyhjentymällä.
Elämä. Merkitys merkitykseltä.
Ovella. Kiitä ja kumarra.

sunnuntai 5. lokakuuta 2008

Monivalintatehtävä

Olen viimein keksinyt, miksi on niin vaikea vastata kysymykseen, mitä kuuluu. Varsinkin jos kysymykseen liittyy jonkinlainen vaihtoehto "hyvää vai huonoa", vastaaminen muuttuu mahdottomaksi.

Lapsi elää yhtä ainoaa elämää. Jos hän on surullinen, hän on kokonaan surullinen. Jos hän on iloinen, hän on kokonaan iloinen. Aikuisena taas huomaa pelaavansa suurta monivalintapeliä.

On ainakin kymmenen kohtaa, joista oma elämä koostuu. Arvioidakseen omia kuulumisiaan olisi sanottava jotain lastensa elämästä. Ei paljon naurata, jos omia lapsia itkettää. Sitten ovat muut perhe-elämän kysymykset ja avioliitto tai vastaava.

Entä miten on omien vanhempien vointi? Millaista on työssä? Kykeneekö lyhentämään lainansa? Onko sisarusten kanssa perintöriitoja? Kuinka on terveyden laita? Rettelöikö naapuri, jonka kanssa jaetaan samaa kuusiaitaa? Entä omat harrastukset? Tuliko autoon ikävä lommo? Vuotaako katto?

Siinä on sellainen liuta kysymyksiä, että niihin kaikkiin ei voi millään olla yleistä vastausta.

Yksinkertaiseen kuulumiskysymykseen rehellisesti vastatessaan joutuisi punnitsemaan tarkkaan, miten painottaa eri asioita. Siihen ei kadunkulmassa ole mahdollisuuksia, ja niin sitä vastaa: "Ei mitään erikoista:"

Eikä sekään ole totta.

keskiviikko 1. lokakuuta 2008

Ei edes taulutelkkaria

Katseltiin tiistai-iltana kuuden miehen voimin jalkapalloa. Ei ollut taulutelkkaria, vaan oli kirjahyllyyn kätketty 16 tuuman matkatelevisio.

Mukavaa oli.

Nautinto ei välttämättä vaadi huippulaitteita. Tarvitaan kahvia, hyvää seuraa ja intohimoa.