tiistai 30. joulukuuta 2008

Iloiset ja mukavat nuoret

 
Olen tehnyt viime vuosien aikana nuoren seurakunnan nettisivuille melkein 300 Viikon persoona -haastattelua, jossa tavalliset pirkkalalaiset nuoret ovat esittäytyneet.

Otos on niin suuri, että sen pohjalta voi jo tehdä johtopäätöksiä.

Ensinnäkään ei ole mitään perää sellaisessa luulossa, että puolet nuorista olisi masentuneita ja tuntisi itsensä ahdistuneiksi. Päinvastoin melkein poikkeuksetta nuoret kuvailevat omia luonteenpiirteitään laatusanoilla "iloinen" ja "mukava". Usein tähän itsearviointiin liittyy myös sana "huumorintajuinen".

Yhtä perätöntä on se, että nuorten ja vanhempien välit olisivat välttämättä huonot. Melkein kaikki mainitsevat elämän tärkeimmiksi asioiksi "perheen" ja "kaverit". Useista vastauksista paljastuu jollain muulla tavoin, että vanhempia arvostetaan.

Ei kannata kysellä poliisilta ihmisten rehellisyydestä, koska heille kerääntyvät ongelmatapaukset. Samoista syistä nuorten asiat yleensä eivät näy oikeissa mitoissaan, jos haastattelee nuorisoasemien työntekijöitä.
 

3 kommenttia:

*itKuPiLLi* kirjoitti...

Tama oli tosi kiva postaus.

Mua aina harmittaa, kun nuorisosta annetaan niin synkka ja masentava kuva, ja se ei todellakaan tunnu vastaavan todellisuutta.

Ja mielestani ryhdytaan moniin ihan turhiin varotoimiin ja kuria kiristetaan hatavarjelun liiotteluna.

Jos joku voi nuorisoa masentaa, on juuri tuo epaluuloinen asenne heita kohtaan.

Anonyymi kirjoitti...

Toisaalta näinkin. Toisaalta esimerkiksi Seuriksen kaltaisesta toiminnasta jäävät juurikin pois ne pahoinvoivat ja oireilevat nuoret, jotka karttavat ihmiskontakteja viimeiseen asti.

Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että ei ole kovinkaan mielekästä esittää mitään prosenttilukuja tällaisista asioista, mutta missään nimessä en soisi asiaa vähäteltävän. "Tavallinen nuori" on kuitenkin aika hankala käsite.

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä Pirkkalan seurakunnan toiminta on ainakin viimeisen 20 vuotta tavoittanut myös pahoinvoivia ja oireilevia nuoria. Jos näin ei olisi, ei siellä kovin paljon väkeä pyörisi. Tällä hetkellä kun toiminta on ennennäkemätöntä ainakin Suomen maan mittakaavassa. Seurakuntien nuorisotyö taas koko Suomen tasolla tavoittaa luvattoman vähän pahoinvoivia nuoria ja se on suureksi osaksi meidän työntekijöiden "ansiota". Joitakin nuoria ei mikään taho tavoita välttämättä koskaan,ei srk:n eikä minkään muunkaan tahon toiminta. Toivon että tähän asiaan saadaan muutos. Onhan tavallinen hankala käsite,ehkä pitäisi puhua ennemminkin tavallisesta elämästä ja niistä nuorista (+aikuisista) jotka löytävät autuuden siitä.
-joni k.(ent h.)-