perjantai 19. joulukuuta 2008

Lantrattu suureen määrään vettä

 
Joulunvietosta ollaan tekemässä yleisinhimillinen hyvän tahdon juhla, josta kristillisyys liuotetaan pois.

Entistä useammin huomaan olevani tilaisuuksissa, jotka maistuvat joltain yleismakealta. Mehu on lantrattu niin suureen määrään vettä, ettei enää tiedä, onko se tehty puolukkaan vai omenaan.

Entäpä jos sisäsiisteinä pidetyt, suvaitsemaan oppineet peruskristityt ryhtyvät kapinaan ja kieltäytyvät näistä yhteisjuhlista, koska myös vaientaminen ja pois jättäminen on maailmankatsomuksellinen kannanotto?

Esimerkiksi Sofi Oksasen romaani Puhdistus voisi johdatella lukijansa virolaiseen historiaan, jossa julkinen yhtenäisyys luotiin pakottamalla ihmiset olemaan hiljaa.

Ateistit pitäkööt vapautensa ja islamilaiset ramadaninsa, mutta ei sen tarvitse tapahtua meikäläisten vaikenemisen hinnalla. Siksi ei olisi paljon vaadittu, että joulujuhlissa saisi sanoa jotain siitä, kenen synttäreitä tässä sentään aika moni viettää.
 

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Minusta tuo on myös suvaitsevaisuuskasvatusta. Miten ihmeessä lantraamalla opitaan kunnioittamaan erilaisuutta? Ei kovin hyvin. Sillä opetetaan vain suvaitsemattomuuteen.

Anonyymi kirjoitti...

Täh? Mistä moinen viha? Kyllähän se nyt yhä on Jeesuksen synttärit, vaikkei kaikki haluakaan joulua sen kunniaksi viettää.