lauantai 29. elokuuta 2009

Edelleen siitä 13-vuotiaasta

Kirjoittaessaan Jessica Dubroffista professori Kari Uusikylä muistutti myös toisesta tragediasta, siitä kuinka 16‑vuotiaana tenniksen olympiakultaa voittanut Jennifer Capriati koki pari vuotta myöhemmin romahduksen, hänestä tuli narkomaani ja varas, vaikka hän oli ollut rikas ja kuuluisa.

Kari Uusikylä sanoi, että kun täällä meillä Suomessa on alettu yhä enemmän ihailla amerikkalaistyylistä kilpailua, koulujen ja yliopistojen paremmuuslistoja, niin ajan henki huutaa myös lapsiuhreja kilpailun ja pätemisen alttarille.

Kuitenkin me tarvitsemme ennen kaikkea tasapainoisia ihmisiä, jotka iloitsevat lahjakkuudestaan ja nauttien kehittävät sitä. Sillä tavoin niitä kaivattuja nobelistejakin Suomeen tulee jos on tullakseen, sanoi professori Uusikylä.

Kari Uusikylä esitti ajatuksensa jo kolmetoista vuotta sitten.

perjantai 28. elokuuta 2009

Siitä 13-vuotiaasta hollantilaisesta

Maailman uutispalstoilla on kerrottu 13‑vuotiaan hollantilaisen tytön suunnitelmasta purjehtia maailman ympäri. Vuonna 1996 kerrottiin hieman samanlaisesta tapauksesta.

Seitsenvuotiaasta amerikkalaistytön Jessica Dubroffin piti lentää nuorimpana ihmisenä halki Yhdysvaltojen Kaliforniasta itärannikolle.

Tytön kone syöksyi kohta nousun jälkeen maahan Cheyennessä. Kohta onnettomuuden jälkeen lapsen äiti antoi lausunnon, jossa hän toivoi kaikkien lasten voivan kuolla aikanaan yhtä onnellisena kuin hänenkin tyttärensä. Samalla äiti vetosi kaikkiin vanhempiin, jotta nämä antaisivat edelleen lastensa lentää.

Näin uutisointi olisi päättynyt täällä Suomessakin, ellei kasvatustieteen professori Kari Uusikylä olisi paljastanut, että ennen kohtalokasta lentoa Jessica oli antanut haastattelun, jossa hän vaikutti kaikkea muuta kuin iloiselta. Pikemminkin hän oli kauhuissaan. Tyttö sanoi pelkäävänsä koneen putoamista. Hän oli nukkunut lentoa edeltävänä yönä vain pari tuntia.

maanantai 24. elokuuta 2009

Vain täältä meiltä suoraan ostettuna

On muistoja, joista ei pääse eroon. Niiden kanssa elääkseen tai niistä selviytyäkseen ei tarvitse istuutua terapeutin puheille. Siitä huolimatta ne tuntuvat jonkinlaisena vaeltavana sirpaleena, joka tulee mieleen esimerkiksi silloin, kun kulkee jonkin tietyn paikan ohi.

Niin kuin tämä muisto: Isä oli talvella kuollut, ja kesällä hankittiin hänelle hautakiveä. Käytiin paikallisella kiviveistämöllä (ei täällä Tampereen suunnalla), ja siellä oli esillä kivi, joka kiitettiin erityisen edulliseksi. Hinnan piti olla todella kohtuullinen. "Mutta vain täältä meiltä suoraan ostettuna, ei mistään hautaustoimistosta."

Tehtiin vertaileva matka kaupungin keskustassa olleeseen hautausliikkeeseen. Siellä myytiin samanlaista kiveä huomattavasti halvemmalla.Ei ostettu edes sitä. Valittiin samasta kaupasta kokonaan toisen veistämön kivi.

perjantai 21. elokuuta 2009

Lyhyt historia vähän kaikesta

Olen lukenut Bill Brysonin kirjaa Lyhyt historia vähän kaikesta. Se on erinomainen johdanto melkein mihin tahansa, esimerkiksi kosmologiaan, maapalloon ja elämän syntyyn.

Suurten linjojen keskeltä erottuu mielenkiintoisia yksityiskohtia.

Yksi suosikkini on tieto siitä, että osa dinosauruksista oli todellisuudessa vain kaniinin kokoisia.

Suurin osa pelkomme aiheista taitaa olla näitä kaniineja.

sunnuntai 16. elokuuta 2009

Riippuu näkökulmasta

Tuttu perhe oli kahden lapsensa kanssa lomamatkalla ulkomailla. Autoon tuli paljon kilometrejä, mutta nähtiin myös paljon: kyliä, kaupunkeja, kirkkoja, joenvarsia, vanhoja taloja ja viljelyksiä. Mentiin Euroopan mantereelle saakka.

Sillä tavalla nykyihminen voi avartaa näkemyksiään. Hän on vapaa liikkumaan ja kokemaan sellaista, jonka häntä edeltävät sukupolvet tunsivat vain saduista.

Niin vanhemmat ajattelivat.

Sitten takapenkiltä kuului Aku Ankan taskukirjan takaa viisivuotiaan kysymys: "Koska tämä meidän harhailu oikein loppuu?"

keskiviikko 12. elokuuta 2009

Ei kaikesta tarvita poliisin ohjetta

Tämän päivän Aamulehdessä poliisi esitteli aikoja, jolloin lasten pitäisi olla kotona. Alakoululaisten tulisi olla arkena kahdeksan aikaan ja yläkoululaisten kymmeneltä. Ysiluokkalaiset saisivat olla viikonloppuisin puolelle öin.

Ehkä nämä ovat hyviä aikoja, ehkä eivät.

Olisiko tämä kuitenkin sitä, että pystytetään taas elämän keskelle liikennevaloja, vaikka liikenneympyrät olisivat parempi vaihtoehto? Eikö olisi viisaampaa puhua periaatteista kuin ladella jäykkiä kellonaikoja? Ihmisten todellisuudet kun ovat niin monenlaisia.

maanantai 10. elokuuta 2009

Taidanpa huilailla vähän

Olen juuri toimittanut käsikirjoitukseni viimeiset viilaukset Helsinkiin. Nyt kirja on minun puolestani valmis, enkä siihen enää koske.

Nimeksi tuli "Rakkaus, Jumala ja kuolema". Toivottavasti edes joku huomaa sanoissa olevan ironian.

Vähään aikaan en kirjoita mitään isoa. Huilailen vähän ja koetan sen sijaan itse lukea.

Tietysti voisin tulevaisuudessa harkita teemojeni laajentamista trilogiaksi. Jatko-osat voisivat olla "Historia ja maailmankaikkeus" ja "Elämän tarkoituksen lopullinen ratkaisu".

Heh heh.

perjantai 7. elokuuta 2009

Madonna-kohua ihmetellessä

Olen pitänyt Bruce Springsteenin musiikista, ja siihen liittyy myös koskettavia nuoruudenmuistoja.

Olen nähnyt Springsteenin hänen Helsingin keikallaan. Ilma oli kaunis, ja yleisöä oli Stadionin täydeltä. Springsteen soitti hyvin ja pitkään, tietyssä mielessä "koko rahalla".

En kuitenkaan voinut välttyä kiusallisilta, itsekriittisiltä kysymyksiltä. Vertasinpa lipun hintaa mihin tahansa - uuteen CD-levyyn, lentolipun hintaan tai hyvään kirjaan - tulokset olivat aina yhtä julmia: olin maksanut karkeaa ylihintaa.

En voinut välttyä epäilyltä, että minua oli huijattu. Olin tukenut ylipainoista äänilevyteollisuuttta ja sen ylilihavia tähtiä, joille mikään ylellisyys ei ole kyllin ylellistä; tämä kaikki siitäkin huolimatta, että Springsteenin sanoituksissa monet arvot ovat kohdallaan.

Aina kiusallisemmaksi vertailu muuttui, kun rupesin laskemaan, kuinka monta puuntainta näillä rahoilla olisi saanut hankituksi Nepaliin (http://www.toisenlainenlahja.fi/). Olin kyllä perillä siitä, että tietty määrä turhuutta on eräänlainen välttämättömyystarvike sekin. Ei aina voi ajatella maailman köyhiä. Kiusalliset kysymykset eivät kuitenkaan poistuneet tällä selityksellä.

Samat epäilyt ovat vaivanneet minua myös hankkiessani jalkapallo-otteluun lippuja. On hyväksyttävä, että ihmisellä on "tämän kerran elämässä" -tapahtumia, mutta mitä sitten, kun näistä tapahtumista tulee pienin väliajoin toistuva rituaali? Pitäisikö joskus kääntää intohimoilleen selkänsä?

tiistai 4. elokuuta 2009

Osa rippipapeista sitä sun tätä

Toissapäivänä Iltalehti kertoi otsikkotasolla, että osa rippipapeista torjuu homoseksuaalisuuden.
Osa rippipapeista ajattelee ja tekee jotain muutakin, josta voisi niin ikään rakentaa otsikoita:
Osa rippipapeista laiminlyö omia lapsiaan.
Osa rippipapeista on joskus ollut humalassa.
Osa rippipapeista on reputtanut rippikoulun loppukokeessa.
Osa rippipapeista ei kierrätä jätteitään.
Osa rippipapeista ei käytä polkupyöräkypärää.
Osa rippipapeista ei usko uskontunnustuksen jokaista riviä.
Osa rippipapeista ei tee uskostaan käytännön johtopäätöksiä.