Mikä ihmeen joulukiire?
Tietysti kaupat ovat täynnä myymätöntä tavaraa, mutta ei siellä ole mitään, mitä aivan välttämättä tarvitsisin. Ei siellä ole mitään sellaistakaan, jota ilman joku läheiseni ei tulisi toimeen. Kirkon ulkomaanavun kautta voin ostaa mielin määrin toisenlaisia lahjoja niille, joilla on oikeasti jostain pulaa.
Kristus on joka tapauksessa syntynyt maailmaan, vietänpä minä joulua tai en. Joulukin tulee, vaikka en tekisi sen hyväksi yhtään mitään. Se on ennen kaikkea vastaan ottamista, ja kaikki muu on sen väärin käsittämistä.
Voin hyvin istua ikkunan ääressä ja katsella lumen putoamista taivaalta. Hiutaleiden liike on niin hidas, että silmät ehtivät siihen mukaan.
Aattoillaksi pitäisi sentään kyetä kello yhdeksään kirkkoon. Jos autolla ei pääse eikä julkinen liikenne pelaa, voin hyvin mennä kävellen. Taitaisi olla viisainta niin.
1 kommentti:
Ei ollut joulukiirettä tänäkään vuonna.Se on lokero tai monttu(sori monttu(yhtä ystävää kutsutaan montuksi)) jonka ihminen itselleen rakentaa ja sitten hän lokeroituu tai putoaa siihen joka ikinen joulu. Tai kumpaakin. Kenenkä pitäisi katsoa peiliin? Sama tragedia pätee esimerkiksi niihin,jotka valittavat etteivät näe perhettään koskaan. Pyydän anteeksi jos joku pahoittaa mielensä tästä, mutta törmään tähän aihealueeseen vain aivan liian usein.
Siis miksi eivät näe?
Kuka sen estää?
No työ jne..., mutta miksi?
Onko se tärkeämpää kuin läheisten näkeminen?
No leipä pöytään voi olla yksi syy ja sitä pidetään yleisesti ihan hyvänä syynä. Vai onko se sittenkin selitys selitysten joukossa ja tätä selitystä käytetään hyväksi samalla tavalla, kuin hyväuskoisisia ja niinsanotusti "liian" kilttejä ihmisiä tässä yhteiskunnassa.
Entä jos tartutaankin tavalliseen arkeen sellaisella otteella, jonka punainen lanka löytyy Kristuksen opetuksista ja jätetään joulukiireet & väsyneet selitykset menneisyyteen, niin ehkä silloin olemme ainakin menneet pykälän eteenpäin tässä elämässä.
Joita on muuten vain yksi täällä maan päällä.
-joni k.-
Lähetä kommentti