torstai 30. joulukuuta 2010

Parempi maailma ilman isoa viisaria

Uudenvuoden ajoittuminen tammikuun alkuun tuntuu niin kummalliselta, että oli oikein palautettava mieleen, miksi se on juuri siinä. Eihän ihmisen elämässä silloin oikeasti mikään ala eikä lopu. Valinta vaikuttaa keinotekoiselta.

Nopeasti selvisi, että alkuaan vuoden on katsottu vaihtuvan talvipäivän seisauksessa, mutta sieltä se on valunut nykyiselle paikalleen. Tuossa on jo hieman järkeä, mutta vanha suomalainen tapa ajoittaa vuoden vaihtuminen kekriin eli sadonkorjuujuhlaan tuntuu vielä paremmin perustellulta. Kekrillä ei ollut tarkasti määrättyä päivämäärää, vaan se päätettiin syystoimien perusteella.

Ainakin minun päässäni todellinen vuosi alkaa, kun kesäloma päättyy.

Kummallisia aikamääreitä on muitakin kuin uusivuosi. Mihin kukaan ihminen tarvitsee minuuttia sekunnista puhumattakaan? Maailma olisi parempi ja levollisempi paikka, jos kelloista poistettaisiin minuuttiviisarit kokonaan.

En lakkaa ihmettelemästä sitä viisautta, joka Tampereen Vanhan kirkon kellotornin rakentajilla on ollut. Siinä kellossa ei ole koskaan ollut isoa viisaria.

lauantai 25. joulukuuta 2010

Joulusaarnan katkelma

Saarnoja ei kannata julkaista kirjallisesti. Jossain tietyssä paikassa tietyille ihmisille puhuttu ei toimi kirjoitettuna ja kaikille ihmisille jaettavana tekstinä
Siitä huolimatta laitan esille pätkän siitä, mitä sanoin tänä jouluna Pirkkalan vanhassa kirkossa:

Melkein kaikki ihmiset nostavat jouluna tasoaan. Jopa lähimmäisenrakkauden jalossa lajissa kyvyttömät ja huonosti harjoitelleet nostavat jouluna tasoaan.

Tämä on kaikesta huolimatta jonkinlainen yritys paremmaksi elämäksi. Hetken olemme yhtä sarjaporrasta korkeammalla tasolla. Jo jossain tapanin seudulla alkaa näkyä, että liigakarsinta meitä odottaa ja tammikuun lopulla joudumme tunnustamaan, että putosimme sarjasta ja olemme siellä mistä alkuaan ponnistimme liikkeelle, muttei tämä myöhempi rämpiminen ota pois kunniaa joulun lumoukselta.

torstai 23. joulukuuta 2010

Minä en ole hautausmaaihmisiä

Nyt aatonaattona olin 200 metrin päässä isän haudasta... ja ajoin ohi.

Ei edes tullut mieleen, että siellä hänen hautansa on lumen alla, kynttilää vailla. Joskus keväällä sinne sentään käydään istuttamassa kukkaset, jottei "tule mitään sanomista".

Kirkkoa ympäröivät hautakynttilät kaunis näky, ja arvostan ihmisiä, jotka muistavat hautakäynneillään kuolleita rakkaita. Minä en vain saa siitä tavasta mitään irti. En ole hautaihmisiä.

Isää ajattelen kyllä. Kun alan muistella lapsuuteni jouluja, aloitan aina siitä, että iltapäivän hämyssä käytiin hänen kanssaan hakemassa metsästä kuusi.

maanantai 20. joulukuuta 2010

Janne Ojasen salaisuus

Tapparassa pitkään pelannut ja jääkiekon maailmanmestaruudenkin voittanut Janne Ojanen on lopettanut urheilu-uransa. Yhdessä ystävänsä kanssa hän on perustanut liikelahjoihin erikoistuneen yrityksen.

Ojanen valittaa, että varsinkin joulun alla pitää kiirettä: "Nyt ei ole päivisin aikaa ottaa torkkuja, kuten joskus silloin urheillessa."

Voi Janne, Janne, ehkäpä juuri niiden taukojesi ansiosta olit niin hyvä kuin olit.

lauantai 18. joulukuuta 2010

Yksi tyhjä hokema

Itsestäänselvänä pidetyksi hokemaksi on noussut ajatus, että yhteiskunnan olisi annettava kaikille vakaumuksille ja erityisesti kaikille uskonnoille samanlainen asema.

Kun jostain ajatuksesta tulee hokema, siitä katoaa ajattelu. Sitä toistetaan välittämättä siitä, onko sillä mitään yhteyttä tosiasioiden kanssa.

Yhdenvertaisuusajatusta voi kyllä toitottaa, mutta sen mukaan ei voi elää. Jos sitä sovellettaisiin johdonmukaisesti, yhteiskunta ei voisi mitenkään sanoa mielipidettään siitä, ajaako jokin aatteellinen ryhmittymä rasismia tai lietsooko se sotaa.

Eivät kaikki uskonnotkaan ole samanarvoisia yhteiskunnan kannalta. Tuore esimerkki on Helsingin Sanomien esiin nostama Tapani Koivuniemen uskonlahko.

Oman etunsa nimissä yhteiskunnan on tuettava sellaista uskonnollisuutta, joka tukee yhteiskuntarauhaa, ihmisoikeuksia ja oikeudenmukaisia elämänarvoja.

tiistai 14. joulukuuta 2010

Hommaa riittää

Tuoreen uutisen mukaan lääkärit ovat kenties onnistuneet ensimmäistä kertaa parantamaan HIV-positiivisen potilaan. Ratkaisevan avun tuotti kantasolusiirto.

Tässä sitä siirrettävää sitten riittääkin. Vuonna 2008 laskettiin, että maailmassa oli 30 miljoonaa aidsin tai hivin kantajaa ja pelkästään Ugandassa heitä on 1,2 miljoonaa.

keskiviikko 8. joulukuuta 2010

Orava ja siili samalla kupilla

Muuttoa tehdessä löytyy kaikenlaista. Tähän mennessä suurenmoisin esiin pulpahtaminen on Koivumäen Hannan ottama valokuva monen vuoden takaa. Siinä on orava ja siili yhtä aikaa samalla ruoka-astialla.

Eläimet antavat esimerkkiä ihmisille. Jos kerran siili ja orava mahtuvat jakamaan yhtä kuppia, miksi eivät sitten erilaiset ihmiset mahtuisi samaan maahan, kirkkoon, taloon ja taivaaseen?

Kahdessa ihmisessä on aina enemmän yhteistä kuin siilissä ja oravassa.

sunnuntai 5. joulukuuta 2010

Syyria on kieltänyt tämänkin blogin

Ystäväni Kopposen Petri on Syyriassa pelaamassa Snookerin mm-kisoja. Heti perille tultuaan hän totesi, että Facebookiin ei ollut pääsyä.

Pian selvisi, että kyse ei ollut vain teknisestä syystä, vaan sensuurista.
"Facebook kohensi siviiliyhteiskuntaa ja auttoi luomaan kansalaisverkostoja hallituksen valvonnan ulkopuolella. Tämän takia se on kielletty", sanoi paikallinen naisten oikeuksien puolestapuhuja Dania al-Sharif uutistoimisto Reutersille.

Ei vain Facebook ole vaarallinen Syyrian viranomaisten mielestä. Myös tämän blogin ajatukset ovat Syyriassa kiellettyjä, eikä niitä voi siellä lukea.

perjantai 3. joulukuuta 2010

Piukea maha

Enhän minä normaalisti jaksa uhrata ihmisten ulkonäölle kovinkaan monta ajatusta, mutta tästä kesämuistosta en jostain syystä pääse eroon:

Mies istui ilman paitaa Pyynikin näkötornin edustalla. Pallomaha oli niin piukeana, etten voinut olla miettimättä, roiskuuko päälleni kun se siitä repeää.

maanantai 29. marraskuuta 2010

Heikäläiset auttavat meikäläisiä

Uskontojen vuoropuhelua ajatellaan helposti vain siitä näkökulmasta, kuinka hyvin meikäläiset ymmärtävät heikäläisiä. Voi olla toisinkin päin.

Muistan muutaman vuoden takaa hautajaiset, joissa oli kanttorista ja säestäjästä pulaa. Silloin muuan juutalainen mies tuli sanomaan, että voisi ottaa musiikin haltuun, ja niin hän soitti meille meidän kristilliset virtemme.

Ei hän liittynyt meidän uskoomme. Hän vain auttoi meitä siinä vakaumuksessa, mikä meillä oli.

perjantai 26. marraskuuta 2010

Korea ei kiinnosta ketään

Korean tilanteesta on puhuttu perin vähän. Kuitenkin Irlannin kysymykset ovat siihen nähden olematon ongelma. Tapahtuupa Irlannissa mitä hyvänsä, mikään konkreettinen ei maailmasta katoa, eivät tehtaat eivätkä koneet, eivät asunnot eivätkä metsät, eivät meret eivätkä pellot. Ihmisiä ei kuole.

Koreassa voi mennä yhtäkkiä se kaikki.

Kun käytössä on paljon aseita, katastrofiin tarvitaan vain turhanaikainen syy tai väärinkäsitys.

Jostain Korean kaltaisesta paikasta voi alkaa ihmiskunnan seuraava, maailmansodan kaltainen onnettomuus.

Mutta eihän sitä kannata miettiä. Eihän? Eikö?

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Ajatusleikki äänioikeudesta

Tänään olin seurakuntamme papeista se, joka oli vuorollaan toimittamassa lestadiolaisten kirkkopyhää.

Kirkkoreissulla tuli mieleeni, millainen Suomi olisi, jos jokainen aikuinen saisi käyttää saman verran ääniä kuin on huollettavina olevia alaikäisiä lapsia (jaettuna tietysti kahdella). Äänioikeutta voisi ainakin periaatteessa jakaa myös tällä keinoin.

Tai mitä jos kiinalaiset ja intialaiset saisivat maapallolla väkimääräänsä vastaavan määrän valtaa?

Ajatus on niin utopistinen, ettei sitä kannata todellisuudessa ehdottaa. Siitä huolimatta sillä voi leikkiä.

lauantai 20. marraskuuta 2010

Vaikka mitä

Eilen oli juhlapäivä. Sain käsiini Fjodor Dostojevskin Idiootista uuden suomennoksen. Kohta hyppään sen sisään.

Dostojevski kirjoitti terrorismista, alkoholismista, epäonnistuneista perhesuhteista, huostaan otetuista lapsista, peliriippuvuudesta, perheväkivallasta, rakkaudesta, kuolemasta, eläinrääkkäyksestä, vaikeudesta kohdata homoseksuaalisuus, alitajunnasta, kaksoisolennoista, uskosta, epäuskosta, itsemurhista, koulukiusaamisesta, aviottomista lapsista, identiteettivarkauksista, rahanhimosta, vanhuudenhöperyydestä, idiotismista, kehityshäiriöistä, köyhyydestä, kirkosta, vallasta, mielisairaudesta, ateismista, pedofiliasta, Jumalasta, sosialismista, kidutuksesta, kuolemanrangaistuksesta, sairastamisesta, kärsimyksestä, syyllisyydestä, Kristuksesta, prostituutiosta, vankilaelämästä, siirtolaisuudesta, rikollisuudesta ja elämänhallinnan menetyksestä - ynnä parista muusta asiasta, jotka unohdin tässä mainita.

Kaikesta tästä hänellä oli sanottavaa 130 vuotta sitten.

keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Kattohaikaroiden vaikutus syntyvyyteen

En kannata energiajuomia. Minun puolestani ne saisi vaikkapa vetää myynnistä pois. Se voisi olla jopa hyväksi.

Asioita ei siitä huolimatta saa sekoittaa. Ylen julkaiseman uutisen mukaan energiajuomien säännöllinen nauttiminen lisäisi riskiä tulla alkoholin liikakäyttäjäksi. Havainto perustuu Marylandin yliopistossa tehtyyn tutkimukseen. Sen mukaan ne opiskelijat, jotka joivat energiajuomia päivittäin tai viikoittain, joivat myös alkoholia useammin ja isompina kerta-annoksina kuin ne opiskelijat, jotka nauttivat energiajuomia vain silloin tällöin tai eivät laisinkaan.

Mutta kun asioita ei pidä päätellä näin. Kahden asian samanaikainen esiintyminen ei vielä tarkoita niiden välistä syy-yhteyttä. On aivan yhtä perusteltua päätellä alkoholin juomisen lisäävän energiajuomien kulutusta kuin toisin päin.

Tai vielä selvemmin: Kööpenhaminassa syntyvyys on laskenut samaan aikaan kuin kattohaikaroiden määrä on pienentynyt. Tästä ei kuitenkaan pidä päätellä, että juuri haikaroiden harvalukuisuus selittäisi alhaista syntyvyyttä.

tiistai 16. marraskuuta 2010

Nuorista ei ole vallankumoukseen.

Sastamalan seurakunnan äänikuningas on peräti 202 ääntä kerännyt Ilmari Nurminen. En tunne tätä 19-vuotiasta nuorta miestä, mutta noin mahtavalla äänimäärällä täytyy olla hyvät perustelut. Annetaan Sastamalan nuorten juhlia tänään komeaa voittoa, sillä ilon hetkiä elämässä ei ole liikaa.

Muutaman päivän kuluttua voi sanoa tosiasian: harmin paikka. Sastamalan valtuustoon pääsi vähimmillään 24 äänellä. Jos nuorten äänet olisivat jakaantuneet useammalle ehdokkaalle, läpi menneitä nuoria olisi ollut kasapäin. Sitä myötä heille olisi lohjennut hieman myös valtaa.

Nuoret eivät tuo seurakuntiin vallankumousta. Siihen heitä on yksinkertaisesti liian vähän.

Nuoret valtuutetut ovat aina valtuustojensa ensikertalaisia, ja merkittäviin asemiin on mahdollista nousta aikaisintaan toisella ja todennäköisemmin vasta kolmannella kaudella. Nuorten kannalta tämä tarkoittaa, että ei koskaan. Vanhojen äänet menevät kokeneille ehdokkaille, ja siksi heidän sanansa painaa aina enemmän.

Oman seurakuntani Pirkkalan tuloksessa on tiettyä komiikkaa. Kahden nuorimman ikäluokan äänestysprosentti on 23,3. Se on verrokkiseurakuntien joukossa valtakunnan huippua, vaikka lukiollamme ei äänestetty. Esimerkiksi Sastamalan prosentti oli 16,9.

Tästä huolimatta aivan nuoria valittuja ei ole. Ehkä nuorten realismia todistaa, että jälleen kerran he äänestivät itseään selvästi vanhempia ehdokkaita. Valtuustomme nuorin jäsen on 21-vuotias Ismo Harju. Opintosuuntauksensa perusteella hän taitaa olla valtuuston paras modernin rakennustekniikan osaaja.

maanantai 15. marraskuuta 2010

Ei ole ongelma että tavara kestää pitkään

Tämän päivän Aamulehdessä kerrottiin, että Suomessa on Länsi-Euroopan vanhin autokanta. Kun asiassa nähdään ongelma, vedotaan yleensä sekä ympäristöarvoihin että turvallisuuteen; uudet autot on rakennettu vanhoja paremmin.

Aamulehden haastattelema Pekka Rissa on Autoalan keskusliiton toimitusjohtaja - kuinkas muutenkaan. Toisin sanoen näkökulma on autokauppiaiden. Haastateltavalla on niin sanotusti oma lehmä ojassa.

Mikä ihmeen vika siinä on, että tavara kestää pitkään? Voi olla, että vanhat autot kuluttavat hieman enemmän polttoainetta, mutta toisaalta uuden auton valmistaminen tuottaa monen lajin päästöjä. Vanhalla ehkä ajetaan vähemmän kuin uudella.

Vanhan auton turvallisuus tulee siitä, että sillä ei viitsi lähteä pitkille matkoille. Huonolla kelillä ei ajeta ollenkaan.

Rättäri ja kuplavolkkari ovat varusteidensa ja ajo-ominaisuuksiensa puolesta turvattomia, mutta milloin kukaan on nähnyt niiden olleen kolarissa? Sitähän on sanottu, että rättärillä ei edes ehdi kolaripaikalle.

perjantai 12. marraskuuta 2010

Älyllinen elämä

Viime yönä pulpahti mieleeni vuonna 1980 kuolleen kirjailija Markku Lahtelan ajatus.

Olen elänyt Markku Lahtelan kanssa samaa kaupunkia. Mieleeni jäi, kuinka hän kunnallisvaaliehdokkaana osallistui koulussamme järjestettyyn vaalipaneeliin. On samantekevää, mitä puoluetta hän edusti, koska hän puhui aivan eri tavoin kuin hänen oman puolueensa tai minkään muun puolueen edustajat tapasivat puhua.

Lahtela sanoi yksinkertaisia ja yllättäviä asioita käsitettävällä kielellä. Hän kiinnitti huomion siihen, minkä kaikki kyllä näkivät mutta jota kukaan ei huomannut.

Yöllä muististani pulpahtanut Lahtelan ajatus oli tämä: "Mitä ne hullut avaruuteen lähettävät signaaleja, että täällä on järjellisiä olentoja, kun eivät osaa viestittää sitä edes toisilleen. Ja jotkut odottelevat ufo-ihmisiä. Vaikka itse olemme tuntemattomia olentoja avaruudessa, avaruudesta, avaruuteen.”

maanantai 8. marraskuuta 2010

Teot kuuluvat ihmiseen

Olen joutunut viime aikoina monesti kuulemaan ajatusta: "Hyväksyn heidät, mutta en heidän tekojaan."

Pitkään ajatus on mennyt minulle täydestä, mutta yhtäkkiä olen havahtunut siihen, että eihän tuo ole mielekästä puhetta. Tuntemamme ihmiset ilmenevät meille vain kahdella tavalla, sanoina ja tekoina; ja jos ne kaksi ovat keskenään ristiriidassa, uskomme ennen muuta tekoja.

Mitä jää jäljelle ihmisestä, jos hänestä otetaan hänen tekonsa pois? Mieti puolisoasi, lapsiasi, vanhempiasi, ystäviäsi, opettajiasi, naapureitasi. Juuri teoissaan he ilmenevät meille.

Sen vuoksi ajatus Jumalan armosta putoaa tyhjän päälle, jos ajatellaan, että Jumala hyväksyy ihmisen itsensä muttei hänen tekojaan. Jos näin olisi, mitään armoa ei olisi.

Jumalan armo voidaan ymmärtää vain tällaisen lauseen pohjalta: "Tekoinesi, kaiken sen kanssa mitä olet ikinä tehnyt, kaikkinesi sinut hyväksyn."