Monesti olen muistellut sitä neljän lapsen äitiä, joka kertoi, että jos heidän perheessään lapsiluku olisi jäänyt kolmeen, hän pitäisi itseään edelleenkin erinomaisena kasvattajana.
"Kolmen ensimmäisen kanssa teoriani toimivat. Lapset reagoivat minun ratkaisuihini niin kuin oletin heidän reagoivan. Mutta sitten tuli se neljäs."
2 kommenttia:
Itseni kohdalla ko. epailys herasi jo ensimmaisen lapsen kohdalla. Ja ehka juuri sen vuoksi emme ole paasseet numeroa yksi pidemmalle.
Hmmm... Olemme aina ajatelleet, että kolme on se meidän luku ja nyt se on täynnä. Mutta tuo blogiteksti tuntui jo melkein haasteelta ja rupesi kutkuttamaan lähteä kokeilemaan. No, ehkä se ei ole vielä trpeeksi hyvä syy tehdä (saada) neljättä lasta. Sano siinä sitten lapsille, että te kolme olitte niitä toivottuja ja sinä neljäs olitkin sitten sellainen kokeilu.
Lähetä kommentti