Silloin tällöin muistini pulpahduttaa esiin erään pudasjärveläisen kansannaisen, jonka sain oppia tuntemaan. Hän oli viisas ihminen.
Hän kertoi miettineensä eteläsuomalaisia turisteja, jotka olivat tulleet kiipeämään tunturin kylkiä ylös ja alas. Hänen mielestään se oli turhanaikaista toimintaa.
"Koluavat noita kivirojoja ja vaaranpahkoja", hän sanoi. "Meille kun ne ovat aina olleet pelkkänä vastuksena."
2 kommenttia:
Viisautta tosiaan. Tama lienee merkki siita, etta monet meista nykyihmisista elamme todella turvattua ja ylellista elamaa. Meilla on aikaa ja energiaa etsia tallaisia epamiellyttavia haasteita huviksemme.
Niin. No jopas nyt taas. Mitäs jos me 'nykyihmiset', jotka etelän kaupungeissa elämme, yksinkertaisesti vain haluamme päästä nauttimaan pohjoisen kauniista ja karusta luonnosta, ottamaan etäisyyttä arkeen niin henkisesti kuin fyysisestikin ja siinä ohessa ehkä kokemaan jopa jonkin asteista endorfiinin eritystä kunnon rasittavan patikoinnin jälkeen. Olen tosin ehkä jäävi sanomaan, olenhan itse ylihuomenna hylkäämässä turvatun ja ylellisen yltäkylläisen elämäni viikoksi ja lähdössä noita kivirojoja ja vaaranpahkoja koluamaan.
Lähetä kommentti