Nokian kukoistuksen päivät, Saabin autotuotanto, Tampere United, tamperelaiset jääkiekkomestaruudet, elektroniikkajätti Grundig, Suomi - Ruotsi -yleisurheilumaaotteluiden yleisö, Englannin autoteollisuus, Dingo...
Olen miettinyt, mihin ne ja monet muut ovat kadonneet. Joku voi syyttää "huonoja aikoja", mutta sittenkin voi kysyä, miksi huonot ajat ovat osuneet joihinkin toisiin pahemmin kuin toisiin.
En pysty todistamaan tätä ajatustani, mutta siitä huolimatta rohkenen sanoa, että monen muun syyn ohella on kysymys intohimosta ja oleellisesta sisällöstä.
Ensin katosi intohimo ja sen mukana hukattiin sisältö. Kadotettiin näkemys olennaisesta sisällöstä ja sen mukana hävitettiin intohimo.
1 kommentti:
Tama on aivan nappiin osuva huomio. Itse koen, etta tuo intohimon puute on suuri tekija. Mielestani se paljolti juontaa aikaisemmassa tekstissasi mainitsemaasi “taysinaiseen lautaseen”. Globaalilla tasolla koen myos, etta todellisen maailmanlaajuisen kilpailun myota suomalaisia muistutetaan siita etta olemme varsin mitaton loraus vetta maailman suuressa valtameressa. Erityisesti kesaolympialaiset ja niista nykyisin odotettavissa oleva mitalisaldo ovat hyva esimerkki siita, mika Suomen rooli on todellisessa globaalisessa kilpailussa.
Lähetä kommentti