Eri tavoin kuin kirkko opettaa

Suhtaudun varsin varauksellisesti siihen nykyajan hokemaan, että joku sanoo uskovansa Jumalaan, mutta eri tavoin kuin kirkko opettaa. Olen kerran törmännyt erään rippikoululaisen kirjoitelmaan, jonka äärellä olin hetken epävarma, näkivätkö silmäni todella oikein, mutta vaikka kuinka niitä hieroin, tällainen ajatus siinä paperilla oli: "Uskon kyllä Jumalaan, mutta eri tavoin kuin kirkko opettaa. Pikemminkin niin, että Jumala hyväksyy meidät sellaisina kuin olemme."

Onneksi minun ei tarvinnut itsekriittisesti kysellä rippikouluopetuksemme laatua, koska kirjoitelma oli tehty heti rippikoulun alussa. Siitä huolimatta jäin ihmettelemään, oliko syyllinen seurakunnan lapsityö, koulun uskonnon opetus, oma perhe ja sukulaiset vai jokin piirre alle rippikouluikäisten kulttuurissa. Kirjoitus oli nimetön, eikä minun kannattanut edes arvailla, kenelle se mahtoi kuulua. Otin huomioon myös sen mahdollisuuden, että joku neropatti oli vain halunnut sekoittaa papin ajatukset, mutta en vakuuttunut siitäkään teoriasta.

Jos ihmiset tuntevat olevansa ristiriidassa kirkon opetuksen kanssa, kyse ei välttämättä ole siitä, että ristiriidassa olisivat ihmisen oma käsitys ja kirkon käsitys, vaan ihmisen käsitys ja hänen käsityksensä siitä, mikä on kirkon käsitys.

Toivon, että rippikoulun aikana tuolle rippikoululaiselle valkeni, että hänen ajatuksensa Jumalasta oli juuri sitä, mitä luterilainen kristillisyys syvimmältään on.