lauantai 16. maaliskuuta 2013

Ensin on vakaumus, sitten keksitään perustelut

Päättelyä on kahdenlaista, induktiivista ja deduktiivista. Edellinen alkaa yksityiskohdista ja päätyy yleiseen. Jälkimmäinen aloittaa yleisestä ja päätyy yksityiseen.

Induktiivisessa ajattelussa huomataan, että naapurin poika vetää autokatoksen takana tupakkaa, ja tämän havainnon perusteella uskotaan, että kaikki nuoret tekevät samaa. Deduktiivinen päättelijä on puolestaan kuullut, että nuoret ovat yleensä hulttioita, ja vakuuttuu ilman sen isompia miettimisiä siitä, että myös naapurin nuoret ovat hulttioita.

Uskonnollisesti melkein kaikki ihmiset ovat induktiivisen ajattelun kannalla, vaikka kuinka vetoaisivat yleisiin ajatuksiin elämästä ja maailmankaikkeudesta. Ratkaisevaa on elämäntunto, jonka vallassa ihminen on ja on ehkä ollut syntymästä saakka. Jos on jossain sisimmässään vakuuttunut siitä, että on olemassa Jumala, johdatus ja korkein voima, ihminen keksii ylevät perustelut tälle kannalleen. Jos taas ei mielensä syvyydessä usko Jumalan olemassaoloon, keksii taas tähän perusvakaumukseen sopivat tosiasiat.

Toinen usko ja toinen ei. Kummankin ajattelu kulkee samaa tietä: ensin syntyy vakaumus, ja sen jälkeen keksitään vakaumusta tukevat perustelut.

Ei kommentteja: