Olin ostamassa sellaisia kenkiä kuin tapani on, mutta
jostain syystä pysähdyin hyllyn eteen, jossa näkemäni kengät olivat kaksi
kertaa kalliimmat kuin mihin olin tottunut. Myyjä tuli vierelleni, kun oli
antanut minun aikani katsella ja tuumailla.
- Mietit kai, että ne ovat kalliit.- Sitä tässä mietin.
- Kun siitä ostat, niin maksat ehkä kaksinkertaisen hinnan. Mutta kävelet niillä kolminkertaisen matkan.
Sen enempää minua ei tarvinnut vakuutella. Ostin ne kengät,
enkä pettynyt. Ne ovat olleet elämäni parhaat, ja sikäli kuin muistan, kävelin
niillä seitsemän vuotta, ja sittenkään ne eivät varsinaisesti hajonneet,
olivatpa vain pohjasta vinoiksi kuluneet.
Myyjä ei tyrkyttänyt. Hän luotti myymiinsä kenkiin, ja niin
hän saattoi olla hiljaisen vakuuttunut ja sillä itseluottamuksellaan voitti
ostajan luottamuksen. Ei hänen tarvinnut miettiä, tuputtiko liikaa vai oliko
liian varovainen.
Samalla hän otti ostajan tilanteen huomioon aloittamalla
juuri siitä kysymyksestä, joka päällimmäisenä pyöri asiakkaan päässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti