Ongelma ei ole aivan olematon. Pienen seurakunnan idyllinen keskiaikainen kirkko on kesäaikaan seurakunnalle melkoinen taakka. Se houkuttelee vihittäviä, joilla ei ole sidettä paikkakuntaan ja jotka vain etsivät unelmiensa näköistä kirkkorakennusta. Vihkimisistä saattaa suurin osa olla turistivihkimisiä. Pappi hoitaa seremonian näiden ohikulkijoiden kanssa tapaamatta heitä enää ikinä. Kaikki tämä aika on poissa seurakunnan oman väen hoitamiselta. Kyseessä on eräänlainen käenpoikailmiö.
Näiden ongelmien takia monet seurakunnat ovat alkaneet periä
ulkopaikkakuntalaisilta kirkon vuokraa. Joskus se saattaa olla melko suuri,
kuten 300 euroa. Se on tietysti pieni summa isojen häiden
kokonaiskustannuksissa. Tuolla rahalla peitetään suuriksi käyneitä
kiinteistökustannuksia ja maksetaan palkkaa esimerkiksi suntiolle, jota
tarvitaan silloinkin, kun pari on järjestänyt paikalle oman papin ja kanttorin.
Mutta kun se raha vain likaa jotain. Siinä on sellainen
vika, että rahalla maksettu ei voi koskaan olla lahja, niin kuin evankeliumin
kuuluisi olla.Joskus vähäinenkin rahasumma voi tuntua kohtuuttomalta. Talouteni ei kaadu siihen, että ravintolassa vesilasi maksaa viisi euroa. Maksan kiltisti. En vain tule toista kertaa ja samalla mainitsen asiasta muutamalle tutulleni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti