sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Kyyditseminen on taitolaji

Ajokorttini saamisesta on jo niin kauan, että minulla on lupa oitis hypätä satulaan ja ajaa kuinka suurta moottoripyörää tahansa, vaikka en ikinä kuljettanut  mopoa isompaa kaksipyöräistä. Sama oikeus on myös lähes 80-vuotiaalla anopillani, jonka ajokortti on edelleen voimassa.

Tämä ikiaikainen nautintaoikeus tuskin on tuottanut onnettomuuksia. Itsekontrolli on toiminut.

Sen sijaan pelottaa katsella mopoilijoita, jotka kyyditsevät toisiaan. Varsinkin vaappuvat tytöt tarvitsisivat eteensä ja taakseen pari ihmistä heiluttamaan keltaista lippua vaaran merkiksi. Tämä kyyditseminen on vuodesta toiseen sallittua, vaikka joka kuudes mopo-onnettomuuksissa loukkaantunut on mopon kyydissä.  Näiden skootteriakrobaattien rinnalla mopoautot ovat olematon ongelma.

Ei ole tullut kenenkään mieleen, että mopoilijoiden loukkaantumiset vähenisivät kuudenneksella, jos kyyditseminen loppuisi. Väheneminen voisi olla suurempaakin, sillä kyytiläinen vaikeuttaa mopon hallintaa.

Erikoista on sekin, että juuri autokortin saanut saa ottaa auton täyteen väkeä. Jos isällä on tila-auto, nuoresta pojasta tulee melkeinpä linja-auton kuljettaja saman tien, ensimmäisenä viikonloppunaan. Takapenkin känniläiset vauhdittavat menoa.

Ehkä ei ole pahaksi, jos muutama kuukausi harjoiteltaisiin niin, että seuraa olisi enintään etupenkillä. 

Ei kommentteja: