keskiviikko 8. lokakuuta 2014

TV2:n ilta koulukiusaamisesta floppasi

TV2:n paljon mainostettu koulukiusaamista käsitellyt teemailta floppasi melkein kaikessa. Varmasti se herätti katsojissa tunteita, ja siinä mielessä sillä on terapeuttista merkitystä. Siinä ei myöskään vähätelty tätä tärkeää aihetta.

Mitään muuta hyvää ohjelmassa ei ollutkaan. Syntyi vaikutelma, että toimittajat eivät ole olleet koulussa sitten omien lukiovuosiensa.

Esikoululaisia ja lukiolaisia ei voi käsitellä samalla kertaa
Ohjelma yritti haukata liian usein palan. Koulukiusaaminen ei ole yksi klöntti, jolla on tilanteesta riippumatta samat syyt, seuraukset ja ratkaisut. Esikoulun ongelmat ovat aivan toisenlaisia kuin lukion, ja niiden välissä on kolmetoistavuotiaiden maailma, joka on taas aivan omansa. Ylettömästä kaikenkattavuudestaan huolimatta ohjelma kuitenkin sivuutti ammattikoulut, vaikka aivan hiljattain on ollut uutisia siitä, että niissä opiskelevat tytöt kokevat todella paljon seksuaalista häirintää.

Tavallisia mopopoikia ei ollut missään
Melkein kaikki ohjelmassa ääneen päässeet nuoret olivat tyttöjä, eivätkä harvat pojat antaneet vaikutelmaa siitä, että joku heistä pelaisi jääkiekkoa tai ajelisi vapaa-aikanaan mopolla. Niinpä puheet ja kokemukset olivat tyttömäisiä. Tietysti tyttöjä on helppo saada keskustelemaan tällaisesta aiheesta, mutta kyllä Suomessa on myös esiintymistaitoisia, ajattelevia poikia. Tunnen monta.

Nuorista tehtiin idioottimainen, villi lauma
Ohjelman loppupuolella joku nuorista huomautti heidän leimaamisestaan. Nuoret eivät ole joukko pösilöitä, jotka alkavat heti hakata toisiaan hengiltä, kun opettajat ja vanhemmat poistuvat paikalta. Suuren osan ajastaan nuoret ovat keskenään ja pystyvät vastuulliseen toimintaan.

Luotiin vaikutelma, ettei asioiden muuttaminen olisi lainkaan nuorten vastuulla
Totta kai nuoret pystyvät muuttamaan asioita, ja heiltä voidaan myös edellyttää jotain. Esikoululaisilta ei voi odottaa kovin paljon, mutta kasvaminen ei mene niin, että kaikista lasten ja  nuorten tekemisistä on vastuu vanhemmilla, ja sitten 18-vuotiaina nuoret pullahtavat 100 prosentin vastuuseen niin kuin tipu murtautuu munasta. Vastuu kasvaa vähitellen iän mukana, ja viidentoista ikäiset ymmärtävät paljon.

Tarjottiin liian yksinkertaisia vastauksia
Ratkaisuiksi tarjottiin keskustelua, ankaraa puuttumista ja rangaistuksia. Unohdettiin, että myös koulukiusaamisesta syytetyllä on oikeusturvansa, sillä kiusaajaksi leimaaminen on yksi koulukiusaamisen muoto. Muistan eräänkin nuoren, joka muisteli lapsuuttaan. Hän oli ensin tehnyt itseensä naarmuja ja mennyt sitten kertomaan äidille, että isoveli raapi. Olen ollut rippikoulussa, jossa joukko nuoria suggeroi toisiaan siihen, että heidän syrjimästään nuoresta tehtiin kiusaaja. Nämä tapaukset ovat harvinaisia, mutta niihinkin on varauduttava. Rangaistuksilta ei muutenkaan pidä toivoa liian paljon. Ne vähentävät kielteistä käytöstä, mutta niiden avulla ei voida luoda positiivista ilmapiiriä, joka varmimmin ehkäisee kiusaamista.

Nollatoleranssi on tyhjää höpinää
Erityisesti ministeri Kiuru painotti kiusaamisen nollatoleranssia. Ajatus on kaunis, mutta käytännössä pelkkää propagandaa. Kun sana "nollatoleranssi" mainitaan, voidaan olla varmoja, että puhuja pyrkii olemaan vakuuttava, mutta todellisuudessa ei tiedä, mitä pitäisi tehdä. Olen aiempaan blogikirjoitukseeni kerännyt luettelon asioista, joihin nollatoleranssia ainakin on esitetty.

Opettajat eivät ole fakiireja
Näkyvimmin ja vakuuttavimmin ohjelmassa esiintyi tamperelainen äidinkielen opettaja Tiina Keskinen, joka Aamulehden kolumneissaan on osoittautunut viisaaksi ihmiseksi. Koulukiusaamista ei poisteta Duudsonien koulukiertueilla, mutta Tiina Keskisen yhteisöllisyyttä korostavilla toimintatavoilla on varmasti merkitystä. Ongelmana on vain se, että koulukiusaamisen ehkäisy sopii erinomaisesti äidinkielen opetukseen, mutta matematiikan opettaja ei voi kovin monta tuntia olla yhteisöpedagogina, koska yhtälötkin on opittava.

Kiusaamisen havaitseminen ja lopettaminen ei välttämättä ole helppoa
Kiusaaminen ei välttämättä lopu siihen, että aikuinen tulee paikalle ja kieltää sen ja määrää riittävästi jälki-istuntoa. Myös kiusaamisen havaitseminen on vaikeaa. Avoimet solvaukset on helppo nähdä, mutta mitä opettaja voi tietynlaisille silmäyksille tai muodollisen korrekteille lauseille? Enkä minä ainakaan tiedä, minkä neuvon voisi antaa sille kuudetta luokkaa opettaneelle miehelle, joka sanoi, että luokan tytöt loukkaavat toisiaan sanoilla: "Sinä et tarvitse rintaliivejä."

Sana "koulukiusaaminen" joutaisi hetkeksi telakalle
Joskus sanat kuluvat. Koulukiusaaminen on ollut pitkään käyttökelpoinen sana. Se on nostanut esiin monien ihmisten katkeruuden syyn. Se on muistuttanut yhteiskuntaa pitkään unohdetusta kärsimyksestä ja pysyvistä traumoista. Nyt sana on kulunut ja tarkoittaa melkein mitä tahansa, mikä koulussa ahdistaa. Se olisi syytä vetää käytöstä pois ja keskittyä vaikkapa siihen,
1) että kukaan ei puhu eikä kirjoita toisesta ihmisestä epäasiallisesti,
2) että ketään ei järjestelmällisesti sivuuteta
3) että kenenkään fyysistä koskemattomuutta tai omaisuutta ei uhata.

Tähän kolmen kohdan ohjelmaan ei tarvita sanaa ”kiusaaminen”.

9 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Siis niin allekirjoitan tämän...

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä teksti, ajatus mukana.
Oli kyllä vaikea kuunnella eilistä keskustelua.
Aikuiset eivät olleet kartalla lainkaan.
Herätti vielä enemmän kysymyksiä koulujen ilmapiiristä ja keinoista, kun kuuntelin, miten hukassa koulun henkilökunta asian kanssa on.

Läheiseni sairastui henkisesti ja kärsii siitä lopun elämäänsä, puhumattakaan muista asianosaisista, jotka joutuivat kiusatun, psykoosiin joutuneen, tekemän rikoksen uhriksi.
Olisi niin paljon puhuttavaa kouluille, oppilaille sekä opettajille. Nyt vedellään aivan vääristä naruista.

Anonyymi kirjoitti...

Mitä sitten itseasiassa pitäisi tehdä? Jos ei pelkästään luetella asioita mitä tehtiin väärin.. tuntuu, että oli aihe näissä TV2-illoissa mikä hyvänsä, ihmisten on helppo tyrmätä koko tapaus. "Ei niitä pysty katsomaan, kaikki ihan pihalla ja väärässä - kaiken päälle täysin väärällä tavalla väärintä väärää".

Onkohan kukaan ikinä sanonut näiden lähetysten jälkeen, että onneksi joku edes yrittää tehdä jotain, vaikka ojan puolella käytäisiinkin.

Anonyymi kirjoitti...

Niin, sana "koulukiusaaminen" pitäisi kyllä poistaa käytöstä. Se oikea sana tuolle ilmiölle olisi "kouluväkivalta".

Olen seurannut kiusaamiseen liittyviä vastauksiasi Ask.fm:ssä että kirjoituksiasi tässä blogissasi (toki luen niitä muitakin vastauksia/kirjoituksia, en pelkästään kiusaamisaiheisia), ja - en tiedä, oletko oikeasti tällainen - annat itsestäsi sellaisen vaikutelman, että kiusaaminen ei mielestäsi ole kauhean vakava asia. Olen sivusta seurannut yhden entisen kiusatun elämää, kaveri kun on. Ko. henkilöllä on niin vahva trauma, ettei pysty menemään kauppaan tai tekemään muuta normaalia, koska siellä on nuorisoa, joka muistuttaa käytöksellään (ja minun mielestäni pukeutumisellaankin) kiusaajista. Tämän kaverini kouluaikana aikuiset sen enempää kuin nuoretkaan eivät kukaan tehneet mitään, vaikka tyyppi revittiin henkisesti pirstaleiksi suunnilleen kerran päivässä useiden vuosien ajan. Kun itse menin sanomaan asiasta, vastaus kouluhenkilökunnalta oli luokkaa "Eivät ne kiusaa, ne ovat ihan mukavia ihmisiä".

Rangaistukset eivät ole tehokeino poistaa kouluväkivaltaa. Ennemmin auttaisi, että te aikuiset (koulussa opettajat, siellä nuorisoseurakunnassa/rippileireillä vetäjät ja ohjaajat ja mitä olettekaan) olisitte uhrin tukena, ettekä vain käskisi olla hiljaa.

Niin kauan, kuin kukaan ei tue uhria, kiusaamisesta on hyvä puhua.

Joo, tiedän, vastaat tähän lyttäämällä näkökulmani. Kuten useille muillekin, jotka ovat kanssasi eri mieltä.

Arto Köykkä kirjoitti...

Nyt sinä puolestasi lyttäät minua sieltä anonymiteettisi takaa.

Kirjoituksistani kyllä selviää, että olen ehdottomasti koulukiusaamista (huono sana, joka olisi syytä vetää telakalle) vastaan. Tunnen henkilökohtaisesti monia ihmisiä, jotka se on pysyvästi raunioittanut. Olen vain sitä mieltä, että koko asiassa ei saada mitään aikaan, jos ei ymmärretä aiheen moninaisuutta ja uskotaan sokeasti yksinkertaisiin ja näyttäviltä vaikuttaviin keinoihin. Tarvitaan jotain viisaampaa toimintaa kuin on höpötys on nollatoleransseista ja jälki-istunnoista. Sellaisia sanoja kuka tahansa osaa vetää esiin, mutta ongelmia ei niillä ratkaista, pikemminkin vain pahennetaan, kun päädytään miettimään tuloksettomia ja jopa vahingollisia ratkaisuja.

Rauno kirjoitti...

Kiitos kirjoituksesta!

Taisin olla illassa se jonka puheenvuoro ohjaamattomista ja ohjatuista ryhmistä ymmärrettiin leimaamiseksi. Kyseessä oli vakava väärinymmärrys, jota ei oikaistu tarpeeksi. Harmi juttu.

Ohjelman temposta johtuen ei ollut mahdollista esittää ryhmäteoriaa, johon viittasin. Kyseessä on ilmiö joka tapahtuu kaikissa ryhmissä iästä riippumatta. Organisoimaton ryhmä on usein vihamielinen, eikä löydä yhteistä tavoitetta. Huonosti ohjatussa ryhmässä kiusaamisen riski on suuri. Juuri tästä syystä kiusaamista ei voida ehkäistä ilman yhteisöllisiä toimenpiteitä. Tämä ilmiö on sosiaalipsykologiassa kauan tutkittu ja tunnistettu, ei siis mikään leima. Koulussa opettajien pitää organisoida ryhmien turvallisuutta ja tehtävätietoisuutta. No, se siitä.

Ohjelmassa jäi oikomatta myös kiusaajan sosiaalisen palkitsemisjärjestelmän kieltämine, josta olisi ollut myös tärkeää puhua. Kun kyseessä on tunteita herättävä ilmiö, ei ole helppoa keskustella analyyttisesti. Koulujen rakenteellisten ratkaisujen etsiminen jäi toiseen iltaan. Hyvä että kumminkin eläydyttiin ja saatiin sitä kautta yhteistä tahtotilaa. Toivottavasti tieto kiusaamista yhteisöissä vähentävistä mekanismeista leviää, yksilötasolla on jo tehty aika paljon.

Rauno kirjoitti...

Täydennä tuota kommenttia vielä, että ryhmiä tulisi koulussa ohjata ja voimaannuttaa itseoppiviksi. Hyvä ryhmä nimenomaa ei tarvitse opettajan läsnäoloa, vaan on tietoinen tavoitteestaan ja sisäisestä työnjaostaan. Ihan kuin aikuistenkin työpaikoilla. Ei kai me enää tarvita pomoa kyttäämään hyvään työvireeseen pääsemiseksi?

Unknown kirjoitti...

Kyllä minä uskon rangaistusten ja valvonnan voimaan koulukiusaamisen pois kitkennässä.
Hyvinhän tulee ajettua rajoitusten mukaan peltipoliisien valvonnan alla. Se on kortti pois,jos maksullisia sallitun nopeuden ylityksiä on liiaksi. Rangaistukset ja valvonta eivät poista liikennerikkomuksia, mutta ne vähentävät niitä radikaalisti.

Komppaan Hakalehtoa ja Mäntylää siinä, kun he haluavat heittää kehiin lisää juridiikkaa.

Arto Köykkä kirjoitti...

Millaisia mahtaisivat olla luokkiin, koulun pihalle ja käytäville ja koulumatkoille asennettavat peltiopettajat?