Vanhojen lehtileikkeiden lukeminen on kahdella tavalla kiinnostavaa:
ensinnäkin näkee, miten maailma on muuttunut, ja toiseksi näkee, ettei se ole
lainkaan muuttunut.
Kaksikymmentä vuotta sitten uutisoitiin Teheranin kaupungin
liikennepäällikön Mohammed Ali Tarfan laskelmasta: "Joka päivä 370 000
naista matkustaa kaupungin minibusseissa. Kun kymmenen miestä hieroutuu heitä
vasten vahingossa tai tarkoituksessa, tehdään 3,7 miljoonaa laskettavissa
olevaa syntiä päivittäin."
Niinpä sukupuolille päätettiin järjestää erilliset osastot. Naiset saivat
paikan bussien oikealta, miehet vasemmalta puolelta.
Samoihin aikoihin kerrottiin ripittäytymisen mahdollistavasta katolisesta
tietokoneohjelmasta "Online mit Jesus", jossa synnit on pantu
pahemmuusjärjestykseen. Hävytön katse on 22 pistettä, kirkosta eroaminen 20 p,
avioliiton ulkopuolinen kontakti 10 p, lapsen pahoinpitely 10 p, huumeiden käyttö
10 p, osallistuminen ryöstösotaan 8 p, pyhien kuvien repiminen 5 p, kondomin
käyttö 3 p, itsetyydytys 1 p.
Mitä tähän on sanottava? Että islamilaisten tai katolisten ongelmat ovat
heidän omiaan. Että ovatpa kummallista, naurettavaa ja takaperoista väkeä.
Mutta kyllä meilläkin omat luettelomme on. Aloitetaan
vaikka kysymällä, kuinka terveellisesti olet elänyt tänään.
Ja vielä vaikeampi kysymys on se, tunnemmeko pirullista
ylemmyydentunnetta lukiessamme tuollaisia uutisia. – Minä ainakin tunnustan.
2 kommenttia:
Ainahan sitä voi laatia vaikka miten pitkiä syntiluetteloita, mutta lopulta kaikkien syntien äiti on rakkaudettomuus.
Eikö nykyään korosteta sitä, ettei saisi puhua synnistä, että ketään ei saisi moittia mistään, että kaikki elämäntapavalinnat ovat yhdenarvoisia? Tahdotaanko nykyään uskoa, että ihminen itse on jumalallinen niin, että ei tarvitakaan mitään lunastusta tai pelastusta? Uskotaan siihen, että ihmisessä on jumalallinen, todellinen minä, joka täytyy vain kaivaa esiin, niin kaikki käy hyvin. Tähän ei kuulu synnin ja armon dialektiikka.
Lähetä kommentti