Ihmisten muisti ei tyhjene millään käskyllä, eikä toisaalta ole mahdollista päättää, mitä toisesta ihmisestä
muistetaan. Monesti jää mieleen sivuasioita ja epäoleellisuuksia.
Olen
seuraavaan listaan koonnut muistikuvia joistakuista rippikoululaisistani. Valintaperusteena on se asia, joka heistä tulee ensimmäisenä mieleeni. Jokunen muistikuva on
oleellinen, mutta useimmat ovat tavallisuuksia, joiden ei pitäisi jäädä
kenenkään mieleen. Mutta niin vain ovat jääneet.
Tyttö jonka korvakorua haettiin
laskettelurinteestä.
Poika jonka kotoa käytiin lainaamassa
pingispalloja.
Tyttö joka lauloi korvani juuressa kauniimmin kuin
ehkä kukaan.
Poika joka voitti huonojen runojen
kirjoituskilpailun.
Tyttö joka teki monen kilometrien metsävaelluksen
pitämättä sitä itse minään ihmeenä.
Poika joka etsi lumihangesta kaverinsa lompakkoa
sen jälkeen kun etsinnät oli jo päätetty lopettaa - ja löysi.
Tyttö joka vakuutti, ettei hänestä ikinä tulisi
sihteeriä.
Poika joka sanoi: "Siinä on Nooan arkki
vaimoineen."
Tyttö joka halasi hellyyttävän lämpimästi isäänsä.
Poika joka heitti hiekkakuopalla kuperkeikan.
Tyttö joka kiipesi puuhun.
Poika joka söi kaikkein hitaimmin, koska puhuttavaa oli aina
niin paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti