Suomen
tuomioistuinlaitos ja ylioppilaslautakunta ovat joutuneet skandaaliin. Kumpikin
on erehtynyt käyttämään juuri nyt lukemaasi Comic Sans -fonttia (ei tosin näy kaikilla koneilla). Tämä kirottu kirjasinlaji
on nähty ensin Jari Aarnion oikeudenkäynnin nimilapuissa. Viimeksi se on havaittu
ylioppilastutkintolautakunnan nettisivuilla. Comic Sans on siellä valloillaan
niin kuin home Suomen koulurakennuksissa. Helsingin Sanomat on tehnyt aiheesta oikein jutun.
Comic Sansin
ongelmana on kieltämättä se, että tämä fonttilaji ei sovi
virallisiin yhteyksiin, kun pitää olla asiallinen ja vähän tylsä. Pitkissä teksteissä se väsyttää silmiä, ja siihen myös
kyllästyy. Kun sillä kirjoittaa jotain, ammattilainen ajattelee ensimmäiseksi
tekstin nähdessään: "Aha, Comic Sans!"
Tämän fonttilajin
suosiolle on kuitenkin täysin luonnollinen selitys, jolla ei ole mitään
tekemistä ihmisten typeryyden kanssa. Comic Sans on nimittäin tavallisella kotikoneella
ainoa fontti, joka muistuttaa käsin kirjoitettua tekstiä. Se ilmaisee
kaipuuta aikakauteen, jolloin koneet eivät olleet ihmisten välissä ja ihmiset
toimittivat asiansa kasvokkain. Alkuaan Comic Sans suunniteltiinkin näyttämään
sarjakuvien käsintekstaukselta.
Ammattilaiset ja
yliviisaat eivät aina huomaa elämän kaikkia puolia.
Yhden kerran olen
saanut jonkin kirjeen ulkoasusta laajaa, positiivista palautetta. Tämä
tapahtui, kun pari vuotta sitten postitimme isolle joukolle yli 20-vuotiaita
nuoria kirjeen. Omakätisten allekirjoitusten yllä ei ollut yhtään kuvaa, ei väriä,
ei mitään muutakaan tehokeinoa. Siinä
oli vain ajateltuja lauseita, jotka oli kirjoitettu ikivanhalla
Courier-fontilla. Viestin
yksinkertainen ulkoasu onnistui vahvistamaan sitä, mitä halusimme sanoa: ehkä
muotomme on houkuttelematon ja kankea, mutta meillä on ajatus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti