tiistai 15. syyskuuta 2015

Tampere ja Helsinki

Muistan, kun ensimmäisen kerran elämässäni tunsin, että kiivetessäni Helsingissä Tampereen junaan olin matkalla kotiin. Siitä on jo kauan. Vaikka olen käynyt kouluni paljon lähempänä Helsinkiä kuin Tamperetta, kotiseudusta ei ole epäilystä.

Tampereen seudulla on ilmaa ja täällä hengittää vapaammin. Täällä ei joudu niin helposti sisäsiittoisen kuplan sisään kuin Helsingissä. Ihmiset ovat kohtuullisia ja suhteellisuudentajuisia. Saa olla niin kuin on eikä tarvitse ylittää itseään päästäkseen porukkaan. Ei hienostella, vaan sanotaan "reenit", kun se sananalkuinen t on siinä pelkkää kikkailua.

En minä silti Helsinkiä inhoa. Helsingin yliopisto on minun yliopistoni. Tuulta ja reumaattista sadetta on liikaa, mutta kesällä Helsinki on kaunis kaupunki. Siellä on paljon lahjakkaita ihmisiä, ja monen alan parhaat ovat siellä. Tosin he luulevat usein itsestään liikaa. Joskus heidän paremmuudellaan ei ole muuta syytä kuin se, että he ovat itse itsensä parhaiksi julistaneet.

Kaikkein hienointa on, että Helsingissä on helppo vaihtaa autolla kaistaa. Kun laittaa vilkun päälle, takana olevan jalka menee jarrulle. Tamperelainen painaa kaasua.

Ei kommentteja: