perjantai 23. lokakuuta 2015

Onko esivalta Jumalalta?

Torstain uutislähetyksessä nähtiin, miten muuan kansanedustaja julisti painokkaasti: "Ministerit ja kansanedustajat ovat saaneet tehtävänsä Jumalalta."

Onkohan tällä mielipiteellä muuta tukea kuin, että se on jonkun kansanedustajan vahva vakaumus?

Kyllä sillä on muutakin tukea. Pohjaksi voidaan lukea Uudesta testamentista Paavalin ajatus, jonka hän kirjoitti Roomalaiskirjeen 14. lukuun: "Eihän ole esivaltaa, joka ei olisi Jumalalta peräisin, häneltä ovat vallankäyttäjät saaneet valtuutensa."

Kaikkien Uuden testamentin kirjoittajien kaikki ajatukset eivät kuitenkaan ole kestäneet aikaa. Kielto syödä mustan makkaran kaltaisia ruokia on vähin äänin hylätty. Vielä Luther saattoi ajatella, että esivalta on itse Jumalan asettama, mutta tämä ajatus ei enää ole toiminut demokratian aikakaudella. Se tekisi Jumalasta oikukkaan Jumalan, joka olisi aina sillä kannalla kuin äänestäjien enemmistö on. On mahdotonta uskoa, että Jumala erityisesti ilmestyisi vaali-iltana Pasilan suuressa pajassa.

Demokratiasta alkaneen kehityksen vei loppuun naitsivalta. Se tuhosi rippeetkin siitä ajatuksesta, että esivalta olisi aina Jumalan edustaja maan päällä. Se voi aivan yhtä hyvin olla itteperkeleen edustaja niin, että kristityn velvollisuus on nimenomaan taistella sitä vastaan. Demonisten vallanpitäjien aikana on rietasta uskoa, että heidän hirmuvaltansa olisi Jumalan tahto.

Kristillisen käsityksen mukaan ministeri on tietysti vastuussa teoistaan Jumalalle, mutta niin on myös postinkantaja, suuryrityksen johtaja, sairaanhoitaja ja siltojen lujuuslaskelmia tekevä insinööri.

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...



Suhtautumisesta veriruokien,kuten mustamakkaran ja muunkin ruoan syömiseen löytyy Raamatusta selkeät Jeesuksen itsensä lausumat sanat Mark.7:18-19. Eli vallalla ollut väärä käsitys tuli saman tien korjatuksi,vai mitä?
Jos jatkaa tuon Markuksen 7.luvun lukemista,tulee ymmärtämään meidän ihmisten (kansamme)todellisen tilan.Sen pitäisi huolettaa päättäjiäkin,sillä sanotaan:Jumala katsoo sydämeen.

Arto Köykkä kirjoitti...

Lainaat hyvin tunnettua raamatunkohtaa, joka antaa periaatteet kristilliselle suhtaumiselle.
Esimerkiksi Apostolien teot osoittavat, että aivan heti kaikki ei ollut kaikille selvää. Jopa Pietari joutui kamppailemaan saadakseen selville, mitä kuului ajatella. Vielä vaikeampaa oli niillä juutalaiskristityillä, jotka eivät olleet henkilökohtaisesti kulkeneet Jeesuksen seurassa, vaan joutuivat vähillä tiedoilla rakentamaan ajatteluaan ja uskoaan.

Apostolit pitivät vuonna 49 Jerusalemissa kokouksen, johon osallistuivat ainakin Pietari, Paavali, Barnabas ja Herran veli Jaakob. He tekivät siellä päätöksen, johon sisältyy veriruokakielto. Apostolien teoissa (15:20) päätöksestä kerrotaan näin: ” Annamme ainoastaan nämä välttämättömät ohjeet: karttakaa epäjumalille uhrattua lihaa, samoin verta ja sellaista lihaa, josta ei ole verta laskettu, sekä haureutta. Kun näitä vältätte, kaikki on kohdallaan. Voikaa hyvin."

Anonyymi kirjoitti...

Veriruoka ym. veren syöminen koski niin Nooan aikalaisia, israelilaisia, kuin varhaiskristittyjäkin. Näkisin tämän linjauksen perustuvan erityisesti Jumalan itsensä näkemykseen veren oikeasta käyttötarkoituksesta, sekä elämän pyhyydestä, joka liittyy keskeisesti edellä mainittuun (uhrit ja syntien sovitus).

Jos esim. nykyajan kristittyjä ei koske eläinveren käyttö liittyen lakiliiton loppumiseen, miksi ihmisverta saisi syödä?

Arto Köykkä kirjoitti...

Minä putosin nyt kärryiltä enkä ymmärrä ajatusta.

Anonyymi kirjoitti...

Entä kojdat, joissa hirmuhallitsijaa kunnioitettuin, mutta ei suostuttu väärintekoihin (Daniel

Arto Köykkä kirjoitti...

Raamatusta löytyy monenlaisia linjoja, jotka kaikki eivät pidä yhtä toistensa kanssa. Minun esittelemäni on Uuden testamentin valtalinjaa.